Viime postauksesta onkin jo tovi, mutta nyt alkoi tuntua siltä, että voisin kirjoitella tänne pitkästä aikaa. Viimeiset viisi kuukautta olen ollut töissä ja se on verottanut voimia ja aikaa päivittää blogia. Työn ja lapsiperheen arjen yhteen sovittamisessa alkoi myös käydä niin, mitä en koskaan ajatellut omalle kohdalle käyvän; intohimo ruoanlaittoon alkoi hiipua ja ruoanlaitto alkoi olla vaan se pakollinen paha. Talven aikana ei ole edes ollut aihetta päivittää blogia! Viime viikolla siivosin reseptikaappini ja sinne oli myös kertynyt aikamoinen määrä uusia lehdistä leikattuja kokeilemisen arvoisia reseptejä. Ei vain ole ollut aikaa testata niitä. Jospa kevään aikana liekki syttyisi uudelleen.
Tässä postauksessa en aio jakaa mitään ohjetta (eipä kyllä olisi tarjtakaan). Vaan ajattelin kertoa, mitkä ovat meidän keittiön ja oman kokkausfilosofian tärkeimmät välineet ja raaka-aineet. Näillä perusasioilla pärjää pitkälle ja näitä käytämmekin eniten. Haluan silti muistuttaa, että nämä kuvaamani asiat ovat vain murto-osa keittiömme sisällöstä.
Kuten lastenvaatteissa, myös keittiövälineissä olen huomannut, ettei halvalla saa hyvää. Laadusta ja kestävyydestä kannattaa maksaa, koska se maksaa pian itsensä takaisin. Tärkein keittiövälineeni on hyvä kokkiveitsi (unohtamatta veitsen teroitinta! tylsällä veitsellä ei tee mitään, olkoon se miten kallis kokkiveitsi tahansa.) ja iso puinen leikkuulauta. En ala luettelemaan nyt kaikkia kuvissa näkyviä välineitä sen tarkemmin, vaan vain ne jotka haluan syystä tai toisesta nostaa esille. Kuvassa näkyvä raastin on hyvä esimerkki laadun tärkeydestä; tuo versio on ostettu
kokkikauppa Culinaria Al Dentestä. Sitä edeltävä markettiversio tylsyi nopesti, tämä on kestänyt terävänä ja sitä tulee käytettyä monesti viikossa milloin sitruunan kuoren raastamiseen milloin parmesaanin. Myös oikeanlaista paistinpannua taisin etsiä vuoden. On tullut kokeiltua teflon sekä keraamiset pinnoitteet. Jokainen on päätynyt suureksi pettymykseksi kaatopaikalle pinnoitteen kuluessa niin että ruoka palaa kiinni pienessäkin lämmössä. Paistin pannullahan on tarkoitus
paistaa, ei keittää. Sellainen löytyi sitten vihdoin;
Hacman kovanaama paistinpannu. Se kestää kovankin kuumentamisen, eikä kulu! Kuvassa näkyvä valkoinen emalinen lävikkö oli alkujaan heräteostos, mutta sitä käytetään päivittäin, siinä huuhtoutuu niin kasvikset kuin valutetaan pastakin. Pastan keittoon on hyvä olla tilava teräskattila, meillä sen tilavuus on 5 l.
Tämän ei ole tarkoius olla tuotemainos tai esittely, vaikka ens kuvissa näkyykin tuotteiden merkit. Ruoanlaittoon ja leivontaan käytämme yksinkertaisia raaka-aineita. Oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla pääsee erittäin pitkälle. Itse en suosi mitä tahansa suolaa, vaan karkeaa merisuolaa myllystä. Olen vuosien aikana huomannut, että suolojen mauissa on eroja. Parasta ja luonnon mukaistakin on merisuola. Samoin pippuri myllystä jauhettuna on ehdottoman parasta. Leivontaan ja leivälle käytämme rehellistä voita. Kuiva-ainekaapissa on aina pastaa ja riisiä, tonnikalaa öljyssä ja tomaattimurskaa. Kokonainen parmesaani säilyy homehtumatta jääkaapissa perlkästään voipaperiin käärittynä. Sipulille ja valkosipulille ostin ihanat purkit joulun jälkeen, jotka kivasti koristaa keittiötä. Jääkaapsta löytyy yleensä aina kananmunia, kasviksia, hedelmiä ja juureksia riippuen milloin mitäkin. Hedelmistä on pakko mainita sitruuna, sitä on yleensä aina, se maustaa kivasti niin suolaista kuin makeaakin.
Kahvi ja tee. Teen ystävänä vedenkeitin on tärkeä, sitä käytetään myös nopeuttamaan esim pastaveden kiuhumista (vanhassa hellassa ei ole siis kehumista). Juon sekä irto- että pussiteetä, enimmäkseen vihreää eritavoin maustettua. Kahvia en ole ikinä oppinut juomaan. Tarkoitan siis "suomalaista kahvia". Tutustuin vuosia sitten ystävän kautta mutteripannukahviin ja siitä pikkuhiljaa oppinut kahvin valmistuksesta. Pidän kovasti espresso-phjaisista kahveista, kuten cappucinosta johon maito vaahdotetaan pinnalle. Kahvia en siltikään juo kuin parhaimmillaan kerran päivässä, jos sitäkään. Reiluvuosi sitten sijoitimme kunnolliseen kahvikoneeseen, jossa on mukana suodatinkahvi puoli (vieraita varten), tietenkin espressokeitin ja maidonvaahdotin. Siinä ei ole integoitua papumyllyä, siksi se on erikseen. Paras kahvi tulee vasta jauhetuista tummista espressopavuista! Toisessa kuvassa on ihanaiset
Bialetti mutteripannut. Jolla aina silloin tällöin keitämme kahvia. Ne on myös hyvä ottaa vaikka mökille mukaan. Kahvista sen enempää paasaamatta on pakko kertoa eräs asia, joka usein menee väärin; mutteripannulla EI keitetä espressoa vaikka samaa kahvia käytetäänkin, vaan sen on
mokkaa . Se toki käy myös erilaisiin erikoiskahveihin. Mutta maku siinä on hieman erilainen kuin espressokoneella tehdyssä kahvissa. Maitovaahtoon käytämme punaista maitoa.
Keittokirjani. Kuten ehkä kuvasta näkyy, olen kiinnostunut italialaisesta ruokakulttuurista. Uusimmat kirjat, jota olen lukemassa ovat Saku tuomisen
Pizze ja
Basta!. Tämän trilogian ensimmäinen kirja
Aglio & Olio onkin ollut kaapissa ja aiemmin. Parhaat kirjat ikinä. Pizzen vieressä oleva kierrekirja on oma reseptikirjani, johon olen koonnut kaikki hyväksi havaitut reseptit. Sekin alkaa olla täynnä, joten kohta täytyy suunnitella uuden ostamista.
Toivottvasti mielenkiintoa riitti lukea loppuun asti, Tulikin aika pitkä postaus. Herkullista kevään alkua kaikille!
